Ollaan saavuttu haikeaan (lue: paskaan) vaiheeseen kautta, ensimmäiset meistä ovat saaneet urakkansa valmiiksi ja suuntaavat kohti kotia.. Tukka putkella ollaan vietetty viimeisiä hetkiä yhdessä, hauskaa on ollut niin, ettei vatsalihaksia tartte vähään aikaan treenata :)
Kaikesta hauskasta huolimatta takaraivossa tuntuu raskaana painona ajatus porukan hajoamisesta, osaa näistä mahtavista ihmisistä en varmaankaan tule ikinä enää tapaamaan. Toivon kuitenkin yli kaiken, että polkuni heidän kanssaan vielä joskus risteää, hienompia kollegoita, ennen kaikkea ystäviä, en olisi voinut edes unelmoida saavani tällä seikkailulla osakseni..
Minun seikkauluni jatkuu vielä kuukauden päivät ja vaikka kotijoukkoja onkin jo kova ikäwä, odotan innolla mitä viimeiset viikkoni täällä tuovat tullessaan.. :)
