Muutettu on :)

Kulunut viikko onkin hujahtanut taas vauhdilla ohi, ilman sen suurempia äksöneitä tosin.. Töiden osalta on ollut hiljaista, vietin loikoisan mini-loman kun osui 5 vapaapäivää putkeen, kyllä sen jälkeen olikin kiva palata taas sorvin ääreen. Vapaat meni aurinkoa palvoen ja tavaroita pakkaillessa, edessähän oli muutto uuteen asuntoon.. 

Joulua vietimme Katjan kanssa vaatimattomin menoin, aattona katteltiin joulurauha netin kautta ja oltiin skype -yhteyksissä kumpaisenkin perheisiin, jouluruoan virkaa toimitti iltasella pitsa! :) Tapanin päivää juhlistimme osallistumalla "grillibileisiin" Mike's bikes:lla, josta olemme skootterimme vuokranneet. Hauskaa oli, paikalla oli useampia vanhempia Aussi-herrasmiehiä joilla juttua riitti :) Eräskin setämies oli ollut vuonna 86 kiertämässä Suomea liftaamalla ja oli joutunut ensimmäisten 30 Suomessa olo tuntinsa aikana 3 tappeluun paikallisväestön kanssa.. :D muutoin Suomi kuulemma vaikutti ihan mukavalta paikalta!

Saatiin me jotain aikaseksikin, vierailimme Gibbon Rehabilitation projektia ihailemassa ja samalla käytiin tsekkaamassa läheinen vesiputous.. Perjantaina oli aika sanoa hei heit meidän harjoittelijalle Annelle, jonka oli aika lähteä takaisin Suomeen koulun penkkejä kuluttamaan. Eilisen aamupäivä kierroksen jälkeen sitten alkoi vimmattu kamojen kasaaminen ja säheltäminen eli muutto uuteen kämppään. Apua saimme onneksi tämän prosessin suorittamiseen, Mark, jolta siis olemme skootterimme vuokranneet, tarjosi muutto apua, jotenka vältyimme taksi/tuk tuk sähellykseltä ja saimme kamoillemme kyydin häneltä :)

Uuden vuoden juhlintaan valmistautuessa ja Katjan kotiin lähtöä valmistellessa menee varmaankin lähipäivät. Karonin beach partyt ainakin olis tähtäimessä uuden vuoden vastaanottamiseksi ja saa nähdä mitä kaikkea muuta vielä keksitään.. ;)

Parempaa uutta vuotta siis kaikille, palataan astialle ensi vuonna!

Hyvää Joulua!

Oikein mukavaa, rauhaisaa, iloista, kinkun ja piparin tuoksuista

Joulua kaikille!

T: Sanna & Katja

Uuteen nousuun ;)

Katja hilpasi taas aamureeneihinsä kukonlaulun aikaan ja ajattelin käyttää aamuni väliraportin kirjoitteluun.. Viime kerrasta onkin aikaa..

Viime viikko meni Emman ja Miian kanssa hengaillessa, käytiin vakkaripaikoissa syömässä ja vietettiin pikkujouluja, käytiin tsekkaamassa uusi Hobitti-leffa (oli muuten hyvä!) ja muuta semmosta.. Viime sunnuntaina ruotsin vahvistukset lähtivät siis kotia kohti, Hei heit tuli paikan päälle sanomaan kaikki kynnelle kykenevät. Suru oli puserossa mutta sovittiin että ensi kesänä nähdään, vaikka risteilyn merkeissä ;)
Talo tuntuu tyhjältä kiireisten parin viikon jälkeen, onneksi mulla on Katja täällä vielä seurana.. :) Emma pääsi turvallisesti kotiin, "nauttii" talvesta lumikinosten saartamana ja oli jo saanut tiedon että pääsee pyhien jälkeen näyttämään polveaan tohtorille.

Maanantain vapaat meni uutta asuinpaikkaa metsästäessä, tulokset olivat tosin aika köyhät.. Sesonki on alkanut todenteolla ja kaikki paikat tuntuvat olevan jo täynnä. Onnekseni löysin netistä vielä yhden vapaan huoneen (enempää en tarvitsekkaan) ja tiistaina Khao Sok -retkeni jälkeen kävimme tsekkaamassa paikan. Kyseessä oli kiva, siisti huone/yksiö omalla pienellä parvekkeella neljäkerroksisen talon kolmannesta kerroksesta ja varasinkin kämpän itselleni samantien :) Uusi vuosi vaihtunee siis muuton merkeissä! :) Vihdoinkin siis on kämppäressi pois päiväjärjestyksestä.

Töitä tuntuu piisaavan ja minulle onkin osunut tällä viikolla lapsirikkaita ryhmiä, joten hermo on aina välillä ollut koetuksella.. Muutoin nautitaan Katjan kanssa viimisistä viikoista yhdessä, kehitellään joulunviettomahdollisuuksia ja koitetaan päättää mitä puuhataan mun vapaapäivinä..

Tämä ja edellis viikko on mennyt aika sumussa, paha sanoa mitä kaikkea on tapahtunut ja koska, mutta kuvahan kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, jotenka kuvasaastetta tähän loppuun:

 Pikkujoulutunnelmia, glögiä, pippareita &
thai-versiot adventtikynttilöistä..

 Emma ehti ottaa 3 uutta tatuointia viimeisen
viikkonsa aikana, mutta ei yksi rikkinäinen jalka
saati tatuoinnit uimista estä :D

 Anne & thai-tee.

Pääsimme Annen kanssa mukaan tekemään lahjoitusta
eräälle koululle Khao Sokissa, matkalla pysähdyttiin nauttimaan
perinteistä thaimaalaista teetä mukavaan pikku kahvilaan,
jolla kerätään varoja orpokodin pyörittämiseen.

Pysähdyimme apinatemppelillä eräällä retkellämme,
suloisia veitikoita sai syöttää pähkinöillä,
oppaamme Au näyttää mallia :)

Vieraileva tähti Khao Sokin leirillä :)

Viikon norsuilut :)

 Aamujooga..?

 Uudet tytöt Khao Sokin leirillä.. :)

 Viikon Haha:t

Olikin liian hyvää, ollakseen totta..

Pahoitteluni että tämän viikon päivitystä olette saaneet odottaa, mutta syyt ovat sen verran painavat ettei varmasti haittaa.. Katotaan tuleeko kirjottamisesta tälläkään kertaa mitään, yhtä itkun tuherrusta ollut koko viikko, enemmän tai vähemmän..

Kaikki alkoi viime sunnuntaina, siis tasan viikko sitten, samoihin aikoihin kun odottelin Katjaa saapuvaksi. Emma lähti tiimipalaveriimme toimistolle, josta minulle siis oli myönnetty lupa olla myöhässä, koska Katjan vastaanotto osui samalle hetkelle..
Pari minuuttia lähtönsä jälkeen Emma soitti ja kertoi osuneensa koiraan skootterillaan matkalla toimistolle, eikä saanut törmäyksestä johtuneen kaatumisen jälkeen menopeliään käyntiin, joten minä riensin paikalle hätiin. Skootteri oli suostunut yhteistyöhön sillä välin kun minä tein matkaa tapahtumapaikalle ja ajelin vielä varmuuden vuoksi Emman perässä toimistolle varmistaakseni ettei skoba sammu mihinkään matkan varrelle.. Tässä rytäkässä Emma satutti polvensa ja vaikka alkuun vammat vaikuttivat suht vähäisiltä, niin totuus valkeni seuraavana aamuna, Emma ei voinut laskea painoa jalalleen lainkaan.

Katja saapui kaiken tämän hässäkän keskellä, saatoin hänet turvallisesti kämpille kotiutumaan ja lähdin itsekin palaveroimaan työporukan kanssa.

Maanantain Emma viettikin sairaalassa, itseasiassa jopa kahdessa eri sairaalassa, nyt sitten tiedetään että mistä sairaalasta oikeaa hoitoa saa.. Ensimmäinen yritys kun tuotti tulokseksi kolme kertaa fysioterapiaa ja kyynärsauvat. Uusi yritys toisesta sairaalasta tuotti tuloksen ja Emma pääsi magneettikuville  ja ortopedin vastaanotolle, josta tuomio tuli heti, polvi pitää operoida. Ilmeisesti polvesta on useammat siteet revenneet, joten kyseessä ei ole mikään ihan pikkuoperaatio.

Seuraavaksi alkoi tietenkin painiminen vakuutusyhtiön kanssa ja keskiviikko-iltana saimme tiedon, että Emman on lähdettävä kotiin leikattavaksi, vakuutus ei korvaa operaatiota täällä päässä.

Torstaille järjestämämme kauden aloitus bileet muuttuivatkin siis yhdessä yössä Emman läksiäisiksi ja onneksemme Emmakin pääsi sairaalasta pois, tapaamaan vielä kaikkia vähän rennommissa merkeissä :) Emmalle muistoksi väsäsimme pikapikaa paidan, johon jokainen sai kirjoittaa terveisensä, ajatuksensa ja tukensa. 

Viikolla on tämän sotkun lisäksi ollut muutakin ihmeteltävää toki, Phuketin elämä ei yhteen typerään koiraan pysähdy. Keskiviikkona juhlittiin suurieleisesti kuninkaan syntymäpäiviä ja me Katjan kanssa poikkesimme tutkimassa juhlahumua Katalla, jossa on koko viikon ajan ollut markkinat ja iltaohjelmaa tarjolla.

 Markkinahumua

 Ruokaa!! Phad thaita ja grillivartaita, nam!

 Katja ja hedelmäsmoothie :)

Thaitanssiesitys

Raskaan viikon on kruunannut pitkät työpäivät, mm. yksi kesken kierroksen hajonnut bussi sekä pelko kämpän alta menosta.

Katja on nauttinut treenaamisesta thaiboxing salilla minun ollessa töissä ja on tietysti saanut myös väriä pintaansa, niin rannalla kuin meidän pihan altaallakin. Tänään hänellä ja Miialla (Emman kaveri, joka myös asustelee meidän kanssa) on edessään snorklaus retki Raya yai saarelle, minä valmistaudun iltapäivän töihin..

Nyt tilanne on sellainen että muutto on edessä ja tuleva viikko tuleekin varmasti olemaan yhtä sählinkiä. Tarkkaa aikataulua en vielä tiedä, muutto saattaa tapahtua ensi viikon aikana tai vasta kuun lopussa, tämä selvinnee lähipäivinä. Emma ja Miia lähtevät kotia kohti tulevana sunnuntaina, meillä on siis vielä viikko aikaa toteuttaa yhteisiä suunnitelmia ja viettää laatuaikaa yhdessä. Onneksi onnettomuudessa ei käynyt tämän pahemmin, Emma on kuitenkin yhtenä kappaleena ja pääse nyt toipumaan omaan kotiin rakkaiden keskelle.

On varmasti sanomattakin selvää, millainen viikko on nyt takana. Henkisesti ollaan kaikki enemmän tai vähemmän maahan lyötyjä tämän äkillisen muutoksen myötä, ikävä on Emmaa jo nyt, vaikkei hän vielä ole mihinkään lähtenytkään. Minä kiitän uskomatonta onneani, että minulla on yksi rakkaimmistani täällä minua tukemassa ja auttamassa, ilman Katjaa voisi olla aika avuton olo juuri nyt. Mutta kyllä tästä taas noustaan, ei muuta kuin leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä..

Tiedoksenne siis, ettei huonoa onnea tuota mustat KISSAT jotka juoksevat tien yli. Kyllä ne perkeleet on mustia KOIRIA.

Loy Krathong & visarun

Mjaahas, se on viikottaisen raportin aika.. Tähän viikkoon onkin mahtunut äxöniä taas ihan kiitettävästi :)

Maanantain vapaani käytin etsimällä ihanaisen kummitätini Chalongin sykkeestä ja löytyihän Elina ja Timo juurikin sieltä mistä pitikin, omasta majapaikastaan, parin kilometrin päästä minun tiluksiltani. Maanantai menikin sitten kuulumisia vaihdellessa ja erilaisia aktiviteetti mahdollisuuksia heille kaavaillessa.. Käytiin Chalongin rannassa lounastamassa ja tietysti nauttimassa paikallisista virvokkeista, niin kuin asiaan kuuluu :)

Keskiviikkona työpäivän jälkeen kerkesin vielä ennen visarunille lähtöäni juhlistamaan paikallisin menoin Loy Krathong juhlaa E&T:n kanssa eli ostimme yhteisen krathongin (kynttilälautan) ja laskimme sen onnistuneesti vesille. Juhlassahan on tarkoitus lähettää kuluneen vuoden pahuudet ja epäonnet merille veden hengelle ja saada siten uusi alku hyvän onnen saattelemana uuteen kauteen. Perinteisesti juhlan tarkoitus on juhlia sadekauden päätöstä ja kiittää veden henkeä sateista ja sitä myöten myös riisisadosta.

 Meidän lautta

 Olemme tyytyväisiä lauttavalintaamme :)

 Chalong pier

Kynttilän ja suitsuketikkujen sytytystä ennen vesille laskua

Porukkaa oli kuin pipoa paikan päällä ja
ehdin vielä todistaa ilotulituksen ennen visarunille lähtöäni.

No tämä viisumin noutaminen Malesiasta onkin sitten ihan oma tarinansa ja kuten arvata saattaa kaikki ei mennyt niinku strömsössä..

Ensinnäkin, olin sopinut pick upin eli noudon tälle ihastuttavan tuskastuttavalle retkelle kello yhdeksäksi illalla samasta paikkaa kuun viimeksikin eli Chalongin suurimman ostoskeskuksen eteen.. olin paikalla 5 minuuttia ennen tuota kello yhdeksää ja puoli tuntia myöhemmin istuin yhä siellä.. Täällä on ihan normaalia että ollaan myöhässä, jopa se puolituntiakin, varsinkin tällaisena juhlailtana kun porukkaa on liikenteessä paljon, mutta päätin kuitenkin soittaa numeroon josta olin reissuni varannut ja kysyä noudon perään.. Herra linjan toisessa päässä ei meinannut millään ymmärtää mitä olin vailla, kunnes pienen väännön jälkeen yhteisymmärrys löytyi ja hän lupasi soittaa kuskille ja ilmoitella sitten minulle. Kymmenen minuutin päästä paikalle kaahasi visarun -vani ja minut hyvinkin tiukka sävyisesti komennettiin autoon istumaan..  Kukaan ei tarkistanut että olenko minä se keneksi minua luultiin tai mitään muutakaan ja minä itse päätin vain olla helpottunut että ainakin istun jossain vanissa ja ollaan menossa oikeaan suuntaankin vielä! :)

Jouduin vielä vaihtamaan autoa ennen kuin varsinainen matkanteko kohti Malesian Penangia ja George Townia alkoi ja olenkin melkein varma että varsinainen kuski oli joko minut unohtanut hakea tai sitten ollut paikalla niin paljon ennen yhdeksää (tätä epäilen, paikalliset harvoin on ajoissa yhtään missään) ettei ollut minua löytänyt sovitulta paikalta..

Matka Malesiaan päin meni ilman suurempia sählinkejä, rajan ylitys kävi ripeästi, kenelläkään kun ei ollut viisumi yliaikainen eli ei tarvinnut maksella sakkoja maasta poistuttaessa.. Saavuimme George Towniin aamukahdeksalta ja nautimme aamupalaa erään hotellin ravintelissa. Samaisessa paikassa luovuimme viisumianomuksista ja passeista. Totuuden nimessä täytyy todeta, että huikan hirvitti antaa passi välikädelle eikä luovuttaa sitä itse Thaimaan lähetystöön niinkuin viimeksi tehtiin, toisaalta, eipä tarvinnut itse hikoilla jonossa paria tuntia vaan saimme senkin ajan omaan käyttöön :)

Sitten homma kävikin mielenkiintoseksi, hotelli jossa normaalisti visarunilla yövytään, oli täynnä ja alkoi kauhea kädenvääntö eri kuskien kesken minne meidät pitäisi majoittaa.. Mielessä käväisi pelko jostain rotanloukosta johon meidät dumpattaisiin, mutta loppu hyvin kaikki hyvin ja päädyimme uuteen, mukavaan hotelliin. Ikävä puoli asiassa oli, että tämä uusi hotelli sijaitsi kauempana kaupungin keskustasta, joten tutustuminen George Towniin oli hieman työläämpää. Kaiken lisäksi hotellin respasta oli kartat loppu, joten jouduin seikkailemaan sokkona ympäri kaupunkia.

 Täällä majailtiin

 Maisema huoneesta

 Ananasta käppäilyn lomassa,
tietysti höystettynä suolalla kuten tapana on.. Nam!

Mielenkiintoinen menu, harmi ettei paikka ollut auki.. 

Jos jalkakäytäviä on, ne on kapeita ja aidattuja :)

 Kiinalainen temppeli

 Paikallisilla oli menossa Durian -festivaali,

näitä myntikojuja tuli vastaan useampia

 Kahvitauko kesken vaelluksen,
kera juusto-mustikka muffinssin

Yhtään en tiedä mikä liike oli kyseessä,

mutta pikku-ukot oli hauskoja..

 Bangunan perse kutuaa :D :D

 Cars!

Seuraavana aamuna kotimatkan oli määrä alkaa 9.30 mutta jouduttiinkin sitten odottelemaan muutamaa viisumia tunnin verran.. kun ko. passit saatiin takaisin omistajilleen ja olimme valmiit paluumatkalle, oli yksi porukasta poissa.. Joukon tanskalainen vahvistus oli päättänyt hilpasta aamukävelylle ja jouduimme etsimään ukkoa pidemmän tovin ennen kuin pääsimme aloittamaan paluumatkan.. Samainen herrasmies onnistui tekemään katoamistemput myös matkan aikana kun pysähdyttiin kahville ja vessaan, joten nopeammassakin sykkeessä oltais kyllä takasin phukettiin päästy.. Kaiken kaikkiaan kuitenkin reissu meni suht kivuttomasti, vaikka 12 tuntia minivanissa per suunta ei koskaan ole kivutonta.. Nyt kroppa kaipaakin thai-hierontaa, joka varmasti tulee ajankohtaiseksi kunhan katja saapuu tiluksille tänään sunnuntaina! :D