Elikkäs 3 kuukautta on jälleen hujahtanut ohitse, vaikkei ikinä uskois (missä välissä mä muka olen ollu reissussa 4kk?!?) ja oli taas aika lähteä visarunille Malesian puoleen, jo tutuksi tulleeseen Penangin Georgetowniin.. Tulomatka tänne olikin tällä kertaa (taas) yhtä häslinkiä, "yliaikaisia" Thaimaan matkaajia löytyi porukasta useampia ja eräs "yön timo" jäi kokonaan rajalle ruikuttamaan kun ei päässyt Malesian rajojen sisäpuolelle laisinkaan.. Tästä sättäämisestä ja vatkaamisesta johtuen loppumatka tällä puolen rajaa hurjasteltiinkin sellaisella tahdilla että jää kyllä rallimaailma paljosta paitsi näitten paikallisten kuskien suorittaessa taidonnäytteitään vain täällä normi tieliikenteessä.
Noh, perille kuitenkin selvittiin ja viisumianomuksetkin saatiin asiallisesti eteenpäin. Huoneen saatuani lähdin reippaana tyttönä taas tutkimaan kaupungin tarjontaa ja metsästämään yhtä tiettyä hindu-temppeliä, jota olen jokaisella visarun-käynnilläni yrittänyt päästä ihailemaan, laihoin tuloksin.. ja aina vaan laihempana jatkuu, onni ei suosinut mua tälläkään kertaa, jouduin tyytymään ulkopuoliseen ihasteluun, eipä ollut temppeli auki yleisölle nytkään :( Pakko on siis tänne vielä joskus palata ;)
Muutoin ihan mahtipäivä taas takana, on tää vaan mukava pikku kaupunki. Tulipa käytyä paikallisessa museossakin kun siihen vähän niinkuin vahingossa törmäsin, todella rikas historia tuntuu paikalla olevan.. ja aina vaan mulla vahvistuu tunne Phuket Townin ja GeorgeTownin samankaltaisuudesta. Lounaaksi tempaisin ihanat intialaiset pöperöt; tandoori-kanaa, naan-leipää sun muita herkkuja.. ei sisäänheittäjän mua kauheen kauaa tarvinnu pehmitellä että pysähdyin ko. paikkaan syömään, enkä kadu, hyvää oli, niinkuin intialainen sapuska yleensä onkin :) Paluumatkalla hotellille sain osakseni vielä kosinnan, mitä muuta voisi nainen "lomareissultansa" toivoa?!? Lovelane:lla käppäillessäni paikallinen n. 60+ herrasmies päätti tarttua tilaisuuteensa, pysäytti moponsa tiensivuun ja kohteliaasti tiedusteli mahdollisuutta mennä kanssani naimisiin.. :D :D Kieltäydyin nyt sitten kuitenkin kohteliaasti tällä kertaa, eikä papasti siitä kovin paljoa tuntunut loukkaantuvan.. ja miksei näin, ainahan sitä kysyä voi, eihän se ole tyhmä joka kysyy..? vai miten se meni? :)
Mitenkä siellä Phuketin päässä sitten menee, niin kiirutta pitää.. sesongin viimeinen huippu on käsillä hiihtolomien myötä, joten töitä piisaa. Kaikenlisäksi tanskalainen oppaamme aiheutti lapsellisuuksillaan oman irtisanomisensa, joka tietysti ennestään lisää nyt sitten meidän jäljellä olevien "työtaakkaa".. toisaalta, päästään vetämään lontooksi noita kierroksia, jotenka kivaa vaihtelua tiedossa näin loppukauteen. Kuulostipa kauheen positiiviselta, täytyy varmaan käyä maate hetkeks että menee ohi tommonen kohtaus..
Parhaana palana viime viikkoihin on kuulunut kauan odotettu vierailija sieltä kotopuolesta, vähäisetkin vapaa-aikani olen siis tukkaputkella painellut ympäri saarta viettämässä laatuaikaa Villen (& Co.) kanssa. Se on jännä juttu, miten välillä pitää lähteä kauas pois nähdäkseen lähelle.. Tunne on että Sitruunaa viedään nyt kuin pässiä narussa, eikä tuo kauan kadoksissa ollut fiilis oo välttämättä ollenkaan ei-tervetullut. (onks tommonen ilmaisu edes suomea??) Aikanaan sitten ehkä nähdään, oliko siellä narunpäässä ketään vetämässä.. ;)
Kotopuolesta muitakin ihkuja uutisia, rakkaat sisarukseni aikovat ensikuussa ilahduttaa minua läsnäolollaan, joten taitaa mennä koko loppukausi tukkaputkella juostessa! Ei haittaa, päin vastoin, odotan innolla että pääsen esittelemään "kakkoskotiani" ja laittamaan Phuketin nöyräksi koko trion voimin :)
Nyt on pakko nöyrtyä väsymyksen alla ja ottaa pikku päikkärit ennen päivällistä ja yöunia, aamulla taas kohti Phukettia ja viimisiä viikkoja paratiisissa. Palataan taas!
Tämmönen majotus tällä kertaa.. ei huono.
Hotellin aula
En siis vieläkään päässyt tänne.. :(
Lisää kuwei myöhemmin.. netti tökkii..
