Visarun Malesiaan..

Niille, jotka eivät tiedä mistä on kyse, niin avataan ensin käsitettä ”visarun”.. Eli Thaimaahan tullessaan immeinen tarvitsee viisumin ja näitä on erilaisia oleskelun luonteen mukaan, mutta yhtäkaikki, sellainen on oltava. Turistiviisumi on 60pvä + 30 pvä eli kaikkinensa 3 kk. Viisumiin on mahdollista saada myös ns. useampi maahantulo, jolloin saman viisumin kanssa täytyy vain poistua maasta ja takaisin palatessa saa taas viettää hymyjen maassa 3kk. Suomesta on kuitenkin (tuntemattomasta syystä) viimeaikoina ollut mahdotonta saada viisumia useammalla maahantulolla, joten minunkin viisumissa oli niitä vain yksi. Olen nyt majaillut täällä tuon 3kk, joten minun piti lähteä aina Malesiaan, Penangin Georgetowniin asti anomaan uutta viisumia, jotta saan täällä vielä toiset aiotut 3kk olla. Homma yleensä on ihan läpihuuto –juttu, täytyy vain nähdä autossa istumisen vaiva.. Täällä useat eri firmat myy näitä ns. visaruneja ja omani ostin muiden suosittelemasta firmasta. Viisumin anonta –retki kustansi 4000 THB ja itse viisumi 1100THB eli ihan halpaa lystiä nämä reissut eivät ole..

Seikkailuni alkoi siis sunnuntai-illalla klo 21, kun minut tultiin minivanilla hakemaan sovitusta noutopaikasta. Kaikkiaan samalla reissulla oli meitä viisumin uusijoita 10 eli täysi auto; minä olin ainua suomalainen, ruotsalaisia oli 3, Kanadasta oli 3, 2 venäläistä ja 1 korealainen tyttö, joka sitten aiheuttikin jos jonkinlaista päänvaivaa..

Yötä vasten siis lähdimme ajelemaan kohti Malesiaa ja matkaa edessä n. 650 km, -> Kartta 
Tasaisin väliajoin pysähdyttiin ja pidettiin vessataukoja ja lähestyttäessä Malesian rajaa, vaihdoimme autoa. Miksi?, en tiedä..
 
Rajalle saavuttiin aamuvarhaisella, kuuden kieppeillä ja passit kourassa sitten jonotettiin Thaimaan puolelta leimaa passiin, että poistuttu ollaan. Tähän tuskin normaalisti menee kovinkaan kauan aikaa, mutta meillä oli tämä koreanvahvistus reissussa mukana. Jos Thaimaassa on viettänyt aikaa kauemmin kuin mitä viisumi antaa myöden, joutuu maksamaan ylimenneistä päivistä sakkoja. Kaikki muut liian kauan maassa viipyneet menivät saman tien oikeaan jonoon, näille sakotettaville kun on omat jononsa, mutta koreanvahvistus kun ei kuunnellut ohjeistusta, seisoi ensin väärässä jonossa, josta virkailija sitten ohjasi hänet sanktio – jonoon, joka luonnollisesti oli tässä vaiheessa taas venähtänyt pidemmäksi. Odottelimme sitten rajalla kaikkiaan 1,5 tuntia tämän takia.. :P
 
Kun matkaa päästiin jatkamaan, niin Malesian puolella sitten saimme vastaavasti leimat maahan saapumisesta ja pääsimme jatkamaan matkaa aika leväperäisen turvatarkastuksen jälkeen. Hiukan matkaa edettyämme pysähdyimme aamupalalle ja vaihtamaan rahaa niin viisumimaksua kuin mahdollisia muita kuluja varten. Aamiainen sisältyi retken hintaan ja lautaselle valikoitui paistettua kananmunaa, papuja, nuudeleita ja kurkkua. Aamukahvi oli aika mielenkiintoinen elämys, hyvin samantapaista kuin perinteinen thai-kahvi eli vahvaa ja todella makeaa.

Aamiaispaikka

 Rahanvaihtopiste

Tämmösellä matkaa taitettiin..

Tämän jälkeen matkamme jatkui kohti Penangia, Georgetownia, jossa ensimmäinen pysäkki oli luonnollisesti Thaimaan lähetystö, jossa jätimme reilun tunnin odottelun jälkeen passimme ja viisumihakemuksemme käsiteltäväksi.. ja taas korealainen tarjoili meille yllätyksen, hänen hakemuksensa hylättiin meinaan heti alkuunsa ja kuskin avustuksella hän joutui suorittamaan jokin sortin erikoistoimenpiteitä saadakseen jättää hakemuksensa lähetystöön. Kiva pikku jännitysmomentti koko porukalle, että jäädäänkö kaikki jumiin Malesiaan tämän tytön takia..

Puolen päivän aikaan saavuimme hotellille, jossa check in tapahtui siten, että kuski ilmoitti että olemme paikalla, saimme huoneen avaimet ja pääsimme suoraan lounaspöytään, joka myös kuului hintaan. 

Aula

Salaattipöydän erikoisuuksia

Mun huane

Maisemat huoneesta, 7. kerros :)

Seuraavaksi luvassa oli siis vapaata, omaa aikaa aina seuraavan päivän lounaaseen asti, jonka jälkeen lähtisimme sitten takaisin lähetystöön hakemaan passeja, siitä toivottavasti uudet viisumit kourassa kohti Thaimaata. Lounaan jälkeen päätin lähteä kaupunkia tutkimaan, vaikka väsymys pitkän ajomatkan jälkeen oli armoton..

Perinteinen "trishaw"

STOP vai..

Hainam Temple

Tämöset löyty joka kodin/talon/liikkeen edustalta.. ajanee samaa asiaa
kuin henkientalot Thaikuissa, eli henkien lepyttelyyn/lahjontaan.

 Jalkakäytävät on tosiaan "käytäviä"

 Kiinalainen uusi vuosi näkyi katukuvassa, jokapuolella
roikkui punaisia, kiinalaisia lyhtyjä..

Kapitang Keling -moskeija
Meinasin paskoa housuuni kun olin kohdalla juurikin kun
kovaäänisistä lähti päivän rukoukset/laulut ilmoille..

Sri Mahamariamman Temple

Tämän hindutemppelin olisin todella halunnut nähdä ja tätä itseasiassa lähdinkin kaupungilta etsimään. Minun tuurini tuntien temppelissä oli tietenkin kunnostustyöt kesken ja se avataan yleisölle taas 7.2. alkaen eli jouduin tyytymään ulkokuoren ihasteluun. Ko. temppeli on koko hindumaailman "keskus" ja  Mahamariammania palvotaan "maailman äitinä".. Täytynee siis palata Georgetowniin joskus tulevaisuudessa, toivottavasti paremmalla onnella. 

 Esi-isien temppeli

 Temppelin "portinvartijat"

Luulin aluksi seinään piirretyksi, mutta olikin itseasiassa metallinen teos seinän vieressä..

 Goddess of Mercy Temple eli armon jumalattaren temppeli

Mehubaari, josta nappasin mukaani tuoreen ananasmehun. Myynnissä oli myös Durian hedelmää, joka haisee kuin sata raatoa ja on monessa hotellissa täysin kielletty.. Durianiin voi hajusta huolimatta kuulemma helposti "jäädä koukkuun"..

 

 

 

 

Ravintola, jossa söin päivillisen: Kanaa!

 Myös hotel continentalissa oli durianit kielletty :)

 Ja kaikille tämä ei ole itsestään selvyys..?
(Älä sylje)

Mahtavien yöunien jälkeen kömmin aamupalalle yhdeksän aikoihin ja sain paahtoleipää ja muutenkin suht normaalin, kunnon aamiaisen 3 kk:n tauon jälkeen. Kämpillä Thaimaassahan mulla ei ole keittiötä, itse ostin vedenkeittimen, että saan aamukahvin juotua kotona ja yleensä syön muroja jogurtilla ja/tai hedelmiä.. Välillä on kunnon aamiaisen kaipuu ja nyt sain kauan kaipaamaani paahtoleipää! Pienet on ilot.. Paahtiksen lisäksi söin munakokkelia, papuja ja nuudeleita kera aamukahvin ja appelsiinimehun. Aamupalan jälkeen menin takasin petiin, minua on jo reilun viikon vaivannut pienehkö flunssa, jonka sain taas autojen järkyttävän ilmastoinnin takia ja olo oli Malesiassakin flunssainen, joten käytin vielä aamupäivänikin nukkumiseen. Lounaalla söin kalaa, samoin kuten hotelliin saapuessamme, jonka jälkeen siirryimme aulaan odottelemaan kuskiamme.

Karautimme lähetystölle, josta kuski kävi hakemassa meidän passit ja jopa koreanvahvistus oli saanut 2 viikon viisumin itselleen, kaiken jännittämisen ja säheltämisen jälkeen, joten pääsimme kuin pääsimmekin jatkamaan matkaa kohti Thaimaata! Edessä oli taas tuo 12 tuntinen ajomatka..

Silta jota pitkin Penang -saarelle ajetaan kuuluu maailman pisimpiin,
mittaa kaikkiaan 13 km.

Georgetown sillalta

Paluu matka sujui menomatkaa rattoisammin, ensinnäkin puolet matkasta oli valoisaa aikaa eli jos ei nukuttanut tai saanut nukuttua, oli mahdollista ihailla maisemia. Tämän lisäksi meillä pyöri matkalla elokuvia katsottavana, niiden tasossa oli ikävä kyllä toivomisen varaa.. 

Ensimmäinen oli joku uskomattoman surkea länkkärileffa, en tunnistanut ensimmäistäkään näyttelijää ja heidän näyttelijäntaitonsa huomioon ottaen se ei ollut mikään ihme.. kauheeta katsottavaa. Niinpä minä luovutin ja ryhdyin lukemaan kirjaani ja siten leffa nro 2 meni täysin ohi, en edes muista mitä aihepiiriä se käsitteli.. Viimeinen elokuva nautinto oli erittäin hämärä pätkä, jota ”tähditti” Jude Law..Kyseinen setämies näytteli elokuvassa herraa joka keräsi ihmisiltä sisäelimiä lainan maksuksi.. Multa tais mennä jotain ratkaisevaa ohi elokuvan alussa! :D
 

Jos vain jotenkin saan kaivettua tämän leffan nimen jostain tietooni, se tulee vielä näyttelemään merkittävää osaa mun ja janskun ”paskat-kauhuleffat” –elokuvailloissa tulevaisuudessa.. kuhan täältä kotiudun.  Vaikkei tää kauhua oikeestaan ollu, mutta ihan näyttävää silpomista, vailla varsinaista ideaa..
 

Ilta seitsemältä pysähdyimme jossain päin Trang –provinssia syömään päivällisen, perus thaisapuskaa, erittäin hyvää, mm. cashew kanaa ym..
 

Kuski tipautti minut kyydistä melkein kotioven eteen ja omaan sänkyyni kaaduin aika tarkkaan puolen yön aikaan tiistain vaihtuessa keskiviikoksi. Onneksi keskiviikkona oli vain iltapäivällä töitä, joten sain nukkua pitkään ja palautua reissusta.. Töissä odottikin sitten odotettu ylläri ja tapasin ekaa kertaa meidän uuden suomalaisen harjoittelijan eli Jattan. Hän seuraili vetämääni kierrosta tuon iltapäivän ja aikoo olla täällä hommissa seuraavat pari kuukautta :)

Kaiken kaikkiaan mielenkiintoinen reissu, nyt on sitten sekin koettu ja Georgetown vaikutti kyllä mukavalta kaupungilta ja Penangin saari on varmasti pidemmänkin vierailun arvoinen paikka.. Täytynee poiketa joskus paremmalla ajalla tutustumaan paikkoihin.