Olikin liian hyvää, ollakseen totta..

Pahoitteluni että tämän viikon päivitystä olette saaneet odottaa, mutta syyt ovat sen verran painavat ettei varmasti haittaa.. Katotaan tuleeko kirjottamisesta tälläkään kertaa mitään, yhtä itkun tuherrusta ollut koko viikko, enemmän tai vähemmän..

Kaikki alkoi viime sunnuntaina, siis tasan viikko sitten, samoihin aikoihin kun odottelin Katjaa saapuvaksi. Emma lähti tiimipalaveriimme toimistolle, josta minulle siis oli myönnetty lupa olla myöhässä, koska Katjan vastaanotto osui samalle hetkelle..
Pari minuuttia lähtönsä jälkeen Emma soitti ja kertoi osuneensa koiraan skootterillaan matkalla toimistolle, eikä saanut törmäyksestä johtuneen kaatumisen jälkeen menopeliään käyntiin, joten minä riensin paikalle hätiin. Skootteri oli suostunut yhteistyöhön sillä välin kun minä tein matkaa tapahtumapaikalle ja ajelin vielä varmuuden vuoksi Emman perässä toimistolle varmistaakseni ettei skoba sammu mihinkään matkan varrelle.. Tässä rytäkässä Emma satutti polvensa ja vaikka alkuun vammat vaikuttivat suht vähäisiltä, niin totuus valkeni seuraavana aamuna, Emma ei voinut laskea painoa jalalleen lainkaan.

Katja saapui kaiken tämän hässäkän keskellä, saatoin hänet turvallisesti kämpille kotiutumaan ja lähdin itsekin palaveroimaan työporukan kanssa.

Maanantain Emma viettikin sairaalassa, itseasiassa jopa kahdessa eri sairaalassa, nyt sitten tiedetään että mistä sairaalasta oikeaa hoitoa saa.. Ensimmäinen yritys kun tuotti tulokseksi kolme kertaa fysioterapiaa ja kyynärsauvat. Uusi yritys toisesta sairaalasta tuotti tuloksen ja Emma pääsi magneettikuville  ja ortopedin vastaanotolle, josta tuomio tuli heti, polvi pitää operoida. Ilmeisesti polvesta on useammat siteet revenneet, joten kyseessä ei ole mikään ihan pikkuoperaatio.

Seuraavaksi alkoi tietenkin painiminen vakuutusyhtiön kanssa ja keskiviikko-iltana saimme tiedon, että Emman on lähdettävä kotiin leikattavaksi, vakuutus ei korvaa operaatiota täällä päässä.

Torstaille järjestämämme kauden aloitus bileet muuttuivatkin siis yhdessä yössä Emman läksiäisiksi ja onneksemme Emmakin pääsi sairaalasta pois, tapaamaan vielä kaikkia vähän rennommissa merkeissä :) Emmalle muistoksi väsäsimme pikapikaa paidan, johon jokainen sai kirjoittaa terveisensä, ajatuksensa ja tukensa. 

Viikolla on tämän sotkun lisäksi ollut muutakin ihmeteltävää toki, Phuketin elämä ei yhteen typerään koiraan pysähdy. Keskiviikkona juhlittiin suurieleisesti kuninkaan syntymäpäiviä ja me Katjan kanssa poikkesimme tutkimassa juhlahumua Katalla, jossa on koko viikon ajan ollut markkinat ja iltaohjelmaa tarjolla.

 Markkinahumua

 Ruokaa!! Phad thaita ja grillivartaita, nam!

 Katja ja hedelmäsmoothie :)

Thaitanssiesitys

Raskaan viikon on kruunannut pitkät työpäivät, mm. yksi kesken kierroksen hajonnut bussi sekä pelko kämpän alta menosta.

Katja on nauttinut treenaamisesta thaiboxing salilla minun ollessa töissä ja on tietysti saanut myös väriä pintaansa, niin rannalla kuin meidän pihan altaallakin. Tänään hänellä ja Miialla (Emman kaveri, joka myös asustelee meidän kanssa) on edessään snorklaus retki Raya yai saarelle, minä valmistaudun iltapäivän töihin..

Nyt tilanne on sellainen että muutto on edessä ja tuleva viikko tuleekin varmasti olemaan yhtä sählinkiä. Tarkkaa aikataulua en vielä tiedä, muutto saattaa tapahtua ensi viikon aikana tai vasta kuun lopussa, tämä selvinnee lähipäivinä. Emma ja Miia lähtevät kotia kohti tulevana sunnuntaina, meillä on siis vielä viikko aikaa toteuttaa yhteisiä suunnitelmia ja viettää laatuaikaa yhdessä. Onneksi onnettomuudessa ei käynyt tämän pahemmin, Emma on kuitenkin yhtenä kappaleena ja pääse nyt toipumaan omaan kotiin rakkaiden keskelle.

On varmasti sanomattakin selvää, millainen viikko on nyt takana. Henkisesti ollaan kaikki enemmän tai vähemmän maahan lyötyjä tämän äkillisen muutoksen myötä, ikävä on Emmaa jo nyt, vaikkei hän vielä ole mihinkään lähtenytkään. Minä kiitän uskomatonta onneani, että minulla on yksi rakkaimmistani täällä minua tukemassa ja auttamassa, ilman Katjaa voisi olla aika avuton olo juuri nyt. Mutta kyllä tästä taas noustaan, ei muuta kuin leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä..

Tiedoksenne siis, ettei huonoa onnea tuota mustat KISSAT jotka juoksevat tien yli. Kyllä ne perkeleet on mustia KOIRIA.