Loy Krathong & visarun

Mjaahas, se on viikottaisen raportin aika.. Tähän viikkoon onkin mahtunut äxöniä taas ihan kiitettävästi :)

Maanantain vapaani käytin etsimällä ihanaisen kummitätini Chalongin sykkeestä ja löytyihän Elina ja Timo juurikin sieltä mistä pitikin, omasta majapaikastaan, parin kilometrin päästä minun tiluksiltani. Maanantai menikin sitten kuulumisia vaihdellessa ja erilaisia aktiviteetti mahdollisuuksia heille kaavaillessa.. Käytiin Chalongin rannassa lounastamassa ja tietysti nauttimassa paikallisista virvokkeista, niin kuin asiaan kuuluu :)

Keskiviikkona työpäivän jälkeen kerkesin vielä ennen visarunille lähtöäni juhlistamaan paikallisin menoin Loy Krathong juhlaa E&T:n kanssa eli ostimme yhteisen krathongin (kynttilälautan) ja laskimme sen onnistuneesti vesille. Juhlassahan on tarkoitus lähettää kuluneen vuoden pahuudet ja epäonnet merille veden hengelle ja saada siten uusi alku hyvän onnen saattelemana uuteen kauteen. Perinteisesti juhlan tarkoitus on juhlia sadekauden päätöstä ja kiittää veden henkeä sateista ja sitä myöten myös riisisadosta.

 Meidän lautta

 Olemme tyytyväisiä lauttavalintaamme :)

 Chalong pier

Kynttilän ja suitsuketikkujen sytytystä ennen vesille laskua

Porukkaa oli kuin pipoa paikan päällä ja
ehdin vielä todistaa ilotulituksen ennen visarunille lähtöäni.

No tämä viisumin noutaminen Malesiasta onkin sitten ihan oma tarinansa ja kuten arvata saattaa kaikki ei mennyt niinku strömsössä..

Ensinnäkin, olin sopinut pick upin eli noudon tälle ihastuttavan tuskastuttavalle retkelle kello yhdeksäksi illalla samasta paikkaa kuun viimeksikin eli Chalongin suurimman ostoskeskuksen eteen.. olin paikalla 5 minuuttia ennen tuota kello yhdeksää ja puoli tuntia myöhemmin istuin yhä siellä.. Täällä on ihan normaalia että ollaan myöhässä, jopa se puolituntiakin, varsinkin tällaisena juhlailtana kun porukkaa on liikenteessä paljon, mutta päätin kuitenkin soittaa numeroon josta olin reissuni varannut ja kysyä noudon perään.. Herra linjan toisessa päässä ei meinannut millään ymmärtää mitä olin vailla, kunnes pienen väännön jälkeen yhteisymmärrys löytyi ja hän lupasi soittaa kuskille ja ilmoitella sitten minulle. Kymmenen minuutin päästä paikalle kaahasi visarun -vani ja minut hyvinkin tiukka sävyisesti komennettiin autoon istumaan..  Kukaan ei tarkistanut että olenko minä se keneksi minua luultiin tai mitään muutakaan ja minä itse päätin vain olla helpottunut että ainakin istun jossain vanissa ja ollaan menossa oikeaan suuntaankin vielä! :)

Jouduin vielä vaihtamaan autoa ennen kuin varsinainen matkanteko kohti Malesian Penangia ja George Townia alkoi ja olenkin melkein varma että varsinainen kuski oli joko minut unohtanut hakea tai sitten ollut paikalla niin paljon ennen yhdeksää (tätä epäilen, paikalliset harvoin on ajoissa yhtään missään) ettei ollut minua löytänyt sovitulta paikalta..

Matka Malesiaan päin meni ilman suurempia sählinkejä, rajan ylitys kävi ripeästi, kenelläkään kun ei ollut viisumi yliaikainen eli ei tarvinnut maksella sakkoja maasta poistuttaessa.. Saavuimme George Towniin aamukahdeksalta ja nautimme aamupalaa erään hotellin ravintelissa. Samaisessa paikassa luovuimme viisumianomuksista ja passeista. Totuuden nimessä täytyy todeta, että huikan hirvitti antaa passi välikädelle eikä luovuttaa sitä itse Thaimaan lähetystöön niinkuin viimeksi tehtiin, toisaalta, eipä tarvinnut itse hikoilla jonossa paria tuntia vaan saimme senkin ajan omaan käyttöön :)

Sitten homma kävikin mielenkiintoseksi, hotelli jossa normaalisti visarunilla yövytään, oli täynnä ja alkoi kauhea kädenvääntö eri kuskien kesken minne meidät pitäisi majoittaa.. Mielessä käväisi pelko jostain rotanloukosta johon meidät dumpattaisiin, mutta loppu hyvin kaikki hyvin ja päädyimme uuteen, mukavaan hotelliin. Ikävä puoli asiassa oli, että tämä uusi hotelli sijaitsi kauempana kaupungin keskustasta, joten tutustuminen George Towniin oli hieman työläämpää. Kaiken lisäksi hotellin respasta oli kartat loppu, joten jouduin seikkailemaan sokkona ympäri kaupunkia.

 Täällä majailtiin

 Maisema huoneesta

 Ananasta käppäilyn lomassa,
tietysti höystettynä suolalla kuten tapana on.. Nam!

Mielenkiintoinen menu, harmi ettei paikka ollut auki.. 

Jos jalkakäytäviä on, ne on kapeita ja aidattuja :)

 Kiinalainen temppeli

 Paikallisilla oli menossa Durian -festivaali,

näitä myntikojuja tuli vastaan useampia

 Kahvitauko kesken vaelluksen,
kera juusto-mustikka muffinssin

Yhtään en tiedä mikä liike oli kyseessä,

mutta pikku-ukot oli hauskoja..

 Bangunan perse kutuaa :D :D

 Cars!

Seuraavana aamuna kotimatkan oli määrä alkaa 9.30 mutta jouduttiinkin sitten odottelemaan muutamaa viisumia tunnin verran.. kun ko. passit saatiin takaisin omistajilleen ja olimme valmiit paluumatkalle, oli yksi porukasta poissa.. Joukon tanskalainen vahvistus oli päättänyt hilpasta aamukävelylle ja jouduimme etsimään ukkoa pidemmän tovin ennen kuin pääsimme aloittamaan paluumatkan.. Samainen herrasmies onnistui tekemään katoamistemput myös matkan aikana kun pysähdyttiin kahville ja vessaan, joten nopeammassakin sykkeessä oltais kyllä takasin phukettiin päästy.. Kaiken kaikkiaan kuitenkin reissu meni suht kivuttomasti, vaikka 12 tuntia minivanissa per suunta ei koskaan ole kivutonta.. Nyt kroppa kaipaakin thai-hierontaa, joka varmasti tulee ajankohtaiseksi kunhan katja saapuu tiluksille tänään sunnuntaina! :D